Kun Kasdigit kurssi alkoi, ajattelin, ettei se voi tarjota minulle paljonkaan uusia ajatuksia tai taitoja. Olin väärässä. Kurssin myötä olen löytänyt uusia tapoja ymmärtää mediaa ja sosiaalista mediaa.

Luettuani Jonna Leinosen blogitekstin, ymmärsin, että sosiaalinen media ei tosissaan ole vain kavereiden kanssa juttelua ja Instagramissa kuvien selailua. Sosiaalisen median kautta voi oppia paljon uusia asioita, joita voi jakaa yhä eteenpäin. Vanhemmat ihmiset, ja miksei nuoremmatkin, jotka eivät ymmärrä miten sosiaalinen media toimii, saattavat helposti ajatella somen olevan vain hauskanpitoon ja kanssakäymiseen ystävien kanssa. Tämän vuoksi he saattavat ajatella lapsien ja nuorten viettävän liikaa aikaa somessa ja käyttävän aikaansa turhaan, kun samaan aikaan voisi lukea kokeisiin ja opiskella. Tosi asiassa lapsi voi opiskella myös sosiaalisen median kautta, kaveripiiri voi pitää esimerkiksi lukupiirin tapaista netin välityksellä tai Googlen kautta etsiä uutta tietoa. Nykypäivänä kouluissa olisi tärkeää hyödyntää yhä enemmän ja enemmän mediaa, tiedonhakua internetistä ja sosiaalista mediaa. Media tulee olemaan suuri osa nuorten tulevaisuutta esimerkiksi työelämässä, ja olisi hyödyllistä opettaa kuinka siitä saadaan kaikki mahdollinen hyöty irti. Koska opettajat saattavat vastustaa tätä näkemystä ja mediaa kasvatuksen apuna, olisi tärkeää järjestää opettajillekin mediakasvatusta. 

Sosiaalinen media voi toimia myös tukiverkkona. Olisin tuntenut itseni varmasti paljon yksinäisemmäksi ja turvattomammaksi ilman niitä some alustoja, joille yliopistoon tultaessani liityin. Fuksien oma Facebook-ryhmä ja opiskelutovereiden kanssa perustetut WhatsApp-keskustelut ovat mielestäni hienoja tapoja luoda myös ryhmähenkeä. Niiden kautta voi myös saada apua ja vertaistukea opiskeluja koskeviin kysymyksiin ja huoliin ja voidaan yhdessä pohtia miten tulisi toimia. 

Huomasin itsekin kurssin aikana kuinka helppoa yhteistyön tekeminen sosiaalisessa mediassa on. Virtuaaliryhmässä tehty ryhmätyö oli aivan uutta minulle ja aluksi mietin, miten koko homma voi onnistua. Epäluuloni osoittautuivat turhiksi, kun koko ryhmä osallistui aktiivisesti ja kirjoitus saatiin hoidettua deadlineen mennessä. Aika loppui ehkä hiukan kesken ja lopullisesta tekstistä tuli melko hajanainen, mutta ehkä täydellisen tekstin hiominen ei ollutkaan tehtävän pointti. Mielestäni tärkeintä tässä oli uuden sosiaalisen median alustan käyttämisen opettelu ja ryhmätyön tekeminen netissä, eikä kasvotusten kuten perinteisesti. Tälläisiä tehtäviä saisi mielestäni olla lisääkin, nämä ovat varmasti hyvää harjoitusta tulevaisuutta ajatellen.

Kurssi auttoi Moodlen hahmottamisessa, joka tulee varmasti olemaan tärkeä väline opiskeluissa ja jota olen ahkerasti käyttänyt jo tämän reilun kuukauden ajan yliopistossa opiskellessani. Aion myös hyödyntää kurssilla oppimaani uutta näkemystä sosiaalisesta mediasta ja siitä miten sitä voi hyödyntää opiskellessa, esimerkiksi Moodlen keskustelualueella ja myös muilla some alustoilla. 

 

 

Lähde:

Jonna Leinonen. Sosiaalinen media ja opiskelu - Koukussa oppimiseen
ttp://jkangas.livejournal.com/69284.html

Mediasta on kasvanut nykypäivänä suuri ilmiö ja se on osa jokapäiväistä elämää. Minulla oli siitä onnellinen lapsuus, että sain viettää sen leikkien oikeilla leluilla ja riehuen metsässä, enkä iPadia ja Playstationia pelaten. Sanomalehdestä luin sarjakuvat ja televisiosta katsoin lasten leffoja, ja se olikin ainoa kosketukseni mediaan. Kun kotiin sitten eräs päivä tuli tietokone, olin aivan hämmentynyt, että mitä sillä voi tehdä ja mitä hyötyä siitä on. Käytin sitä piirtämiseen ja värittämiseen Paintilla. Toinen tietokoneen hyvistä puolista oli myös papukaija peli, joka muutti äänen kimeäksi kun puhui mikrofoniin. Meni vielä monta vuotta ennenkuin media alkoi todella tunkeutua jokapäiväiseen elämään.

Ala-asteen lopussa sosiaalinen media alkoi jo saada jalansijaa elämässäni. Liityinkin kavereistani ensimmäisenä meseen ja irc-galleriaan. Tähän aikaan aloin tajuta, että internetissä on paljon erilaisia asioita, sellaisiakin joita pienen tytön ei kuulu nähdä. Tämän takia olisikin hyvä, että pienestä pitäen lapsille opetettaisiin median käyttöä. Meilläkin oli ala-asteella sanomalehtiviikot, mutta nykyään sanomalehti ei ole niin iso osa nykynuoren median käyttöä. Vaikka nykypäivän lapset ovat kosketuksissa mediaan pienestä pitäen, he eivät ymmärrä mitä internetissä kannattaa tehdä ja mitä ei. Lasten vanhemmatkaan eivät välttämättä osaa opastaa heitä median käytössä, joten koululla on tässä tärkeä rooli. Myös aikuisten mediakasvatus on tärkeää, jotta vanhemmatkin ikäluokat oppivat käyttämään esimerkiksi internetiä ja hoitamaan vaikka laskut netissä turvallisesti. Media on iso osa opiskelua nykyään. Peruskoulussa ja lukiossa on Wilma ja yliopistossa Moodle. On sähköisiä tenttejä ja luentoja netissä. Tämä helpottaa opiskelua, jos on tottunut median käyttäjä, mutte jollekin kenelle tietokone ja internet eivät ole niin tuttuja, voi nykyopiskelu olla haastavaa.

Nykyään media on niin iso osa elämää, ettei sitä edes tajua ennenkuin puhelimen netti takkuaa tai kannettavaa ei saa yhdistettyä Wifiin. Julkisella paikalla ihmisiä katsellessa melkein joka toisella on älypuhelin kädessä. Toisaalta media ja internet on kätevä väylä hoitaa arkipäivän asioita muutamalla klikkauksella, mutta toisaalta mediatulva myös ahdistaa. Herätessä ja nukkumaanmentäessä puhelin on ensimmäinen asia kädessä ja aina on pakko mennä tsekkaamaan Instagram ja Facebook päivitykset. Mitä jos nettiyhteys ei toimikaan? Silloin ei paljon naurata. Muistavatko ihmiset elää ja nauttia elämästä median hallitessa arkipäiväämme? 

 

Onnittelut uudesta blogistasi!

Tämä on esimerkkiartikkeli. Uutta sisältöä voit luoda blogin hallinnan kautta. Voit poistaa tämän artikkelin artikkeliarkiston kautta.